Ei haavilla vaan kameralla – luontoystävällinen perhosharrastus

 

Perhosharrastus ilman kokoelman keräilyä on ympäristöystävällinen tapa, ja sen voi toteuttaa valokuvaamalla tai tarkkailemalla perhosia ja niiden toukkia sekä tunnistamalla eri lajeja. Nykyään perhosten ”keräily” kameralla on mahdollista lähes kaikille, ja perhosharrastaminen onkin kokenut varsinaisen muodonmuutoksen menneiltä ajoilta. Perhosharrastamisen uusia piirteitä on mielenkiinnon helppo jakaminen sosiaalisessa mediassa, jonka kautta saavuttaa helposti muita asiasta kiinnostuneita. Blogin ja keskustelujen päivittämisestä voi tulla lisäkimmoke bongailuun ja tiedonvaihtoon. Suomen Perhostutkijain Seuran mukaan maassamme on tuhansia perhoslajeja, joista kaikista ei vieläkään ole luonnossa otettuja valokuvia. Tässäpä on siis oiva motivaattori harrastusta suunnittelevalle.

Unohda kloroformi ja lasipurkit, anna perhosen lentää vapauteen otoksen jälkeen!

Hiivi lähemmäs

Kuvauksen aloittaminen suurikokoisista päiväperhosista aurinkoisella säällä on luonnollisesti helpompaa kuin pienempikokoisten yksilöiden tallentaminen hämärässä. Ensin voi keskittyä ottamaan automaattiasetuksilla hyvin sommiteltuja kuvia. On mahdollista myös kulkea kameran kanssa lähelle perhosta, ellei se säikähdä ja liihota tiehensä. Lähikuvia otettaessa pienikin liike riittää pilaamaan kuvan. Mitä hämärämpi ympäristö, sitä pidempi valotusaika on tarpeen, ja tällöin myös kamera heilahtaa helposti. Kamera kannattaakin tukea johonkin tasaiseen alustaan tärähdyksien ja heikon valaistuksen varalta. Kuvasarjan ottamistakin voi kokeilla, jolloin ehkä yksi kuva useasta otetusta onnistuu.

 

Objektiivit ja säädöt apuna

Perhosia kuvataan usein lähi- eli makrokuvaamisella. Tähän tarkoitukseen on olemassa makro-objektiiveja, mutta pokkarikamerankin valmius saattaa olla riittävä. Valokuvausta kannattaa harjoitella jonkin aikaa ennen kuin hankkii kalliita apuvälineitä. Kuvaajana kehittymisen myötä oppii tietämään, mitä ja miten haluaa kuvata sekä minkälaisia apuvälineitä tähän tarkoitukseen haluaa hankkia. Valokuvaaminen itse tehdyillä kamerasäädöillä vaatii muutaman perusseikan tuntemista. Aloittelijan kannattaa selata läpi joko valokuvausoppaita tai tutustua netissä valokuvauksen harrastajille suunnatuille sivustoille. Peruskäsitteet, kuten polttoväli, himmennin, suljinaukko, valotus, ISO- arvo, herkkyys sekä valkotasapaino ovat termejä, joihin harrastuksessa etenevä kuvaaja väistämättä törmää.

 

Kuvista taidetta

Verkkoyhteisöissä voi saada hyödyllisiä vinkkejä kuvaamisen tekniseen toteuttamiseen. Jos kamerassa voi säätää esimerkiksi valon määrää tai värimaailmaa, niitä kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti. Kuva vaikkapa seepian värisenä saattaa tuoda täysin erilaisen tunnelman otokseen. Kuvankäsittelyohjelmilla valmista kuvaa voi muokata mieleisekseen, ja tehdä siitä täysin omaa taidetta. Parhaimmista perhosotoksista voi esimerkiksi printata perinteisiä fotoja omaan valokuvakirjaan, teettää onnittelukortteja, laittaa kuvat kehyksiin tai suurentaa hienoksi omatekoiseksi tauluksi seinälle. Perhosharrastus voi siis lajintunnistamisen lisäksi poikia paljon uusia taitoja valokuvauksen, kuvankäsittelyn, kirjoittamisen ja tietotekniikkataitojen parissa.

 

Teksti: Pirjo Kiiski
Kuvat: Kalle Lillinen

Lähde: yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/30/perhosia-valokuvaamaan

Comments are closed.