Skip to main content

Petteri Kokkarisella on ollut Suomen, Kuopion seudun ja Petosen historian tutkimuksen lähdemateriaalina kirjallisuutta (Kuopion pitäjän kirja), arkistolähteitä (henkikirjat ja rippikirjat) ja asukashaastatteluja. (muistitieto)

Häneltä on julkaistu Kaskimaasta kaupungiksi – Poimintoja Petosen alueen historiasta teos, josta ammennan tiivistäen, historian poimintoja artikkeliini.

Petteri Kokkarinen kertoo historiikkitutkimuksessaan Kuopion pitäjän ensimmäisten asukkaiden asuneen Maaningan Tavinsalmella. Tutkijan asiakirjatiedon mukaan he olivat kierteleviä lappalaisia, jotka muuttivat pohjoiseen Kuopion alueelta 1560-luvulla.

Petteri Kokkarinen kertoo Kuningas Kustaa Vaasan perustaneen, Klemetti Henrikinpoika Krookin ja Kustaa Fincken aloitteesta Tavinsalmen hallintopitäjän vuonna 1547. Hän mainitsee hallinnon ja puolustuksen keskukseksi tulleen tuolloin Hussolansaareen rakennetun Kuninkaankartanon.

Tutkimuksesta käy edelleen selville, että Tavinsalmen kirkkopitäjä sai alkunsa 1553. Samaan aikaan Kuopionniemelle rakennettiin kirkko. Hallinto siirtyi Maaningan Tavinsalmelta Kuopionniemelle.

Pohjois-Savossa elettiin kaskiviljelyllä vuosina 1400-1800. Poltettu metsä antoi kaskimaata ja satoa. Kaskiviljelyn rinnalle tuli vähitellen peltoviljely. Kaskeamiseen kelpaava alue on Kokkarisen käyttämissä asiakirjoissa nimettynä svedjemark.

Haminalahden ja Jynkänlahden muinaislöydöt

Petteri Kokkarinen käyttää Etelä-Kuopion alueesta nimeä Kuopionniemen tyvi, puhuessaan Haminalahdesta ja Hitulanlahdesta. Molemmissa mainituissa paikoissa oli 1500-luvulla kaksi taloa.

Kokkarinen mainitsee, todennäköisenä oletuksena, että Hiltulanlahden nimi tulisi juuri asukkaiden mukaan, jotka ovat olleet Hiltusia.

Rautakauden Kokkarinen ajoittaa vuosille 500eKr-1323jKr.

Historiikissä on maininta viikinkiaikaisesta, noin 1000-lukuisesta, pyöreästä kupurasoljesta, rannerenkaasta ja kahdesta riipuksesta, jotka on nimetty Haminalahden löydöiksi. Löytöpaikka 1800-luvulla on Kokkarisen tutkimusten mukaan mainiten, kartanosta puoli virstaa(noin puoli kilometriä) etelään.

Petteri Kokkarinen mainitsee Lauri Pohjakallion oletuksena Haminalahden löytöjen perusteella, että Matkuslammet olisivat olleet käytössä jo 1000-luvun viikinkiajalla ja samantyyppisiä löytöjä esiintyneen myös Hämeessä.

Kokkarinen aprikoi, että Matkuslampien ja Keilankannan välillä olisi tuolloin ollut vesiväylä tai vain kapeat kannakset. Kokkarisen mielestä reitti Etelä-ja Pohjois-Kallaveden välillä olisi näin pääteltynä 30 kilometriä lyhyempi.

Hän ajoittaa tutkimuksessaan kivikauden esikeraamisen ajan, vuosille 6500-4100 eKr.

Petteri Kokkarinen tietää kertoa, että Haminalahden rautakautisten muinaiskorulöytöjen lisäksi löytyi Jynkänlahdesta, Petosenlammen luoteispuolelta kivikautinen, poikkiteräinen kirves, kvartsikaavin ja kvartseja.

Hatsoisen verokunta autioitui

Petosen alueen alkutaipaleeseen kuuluvaksi, Petteri Kokkarisen julkaisussa sijoittuu Hatsalan virkatalo ja Rauhalahden kartano.

Hän kertoo juvalaisen Olli Hatsoisen omistaneen seitsemän veromarkan suuruisen verokunnan vuonna 1541 ja Hatsalan tilan sijainneen aluksi Kuopionlahden sopukassa.

-Vesiraja ulottui tuolloin nykyisen Kirkkokadun tasalle. 1500-luvun loppuvaihe oli pohjois-savolaisille raskas: Monet talot eivät pystyneet maksamaan verojaan ja autioituivat.

Tutkija mainitsee, että huonoja viljasatoja kompensoivat metsästä saadut riistaeläimet ja järvien kalansaalit.

Tutkimuksessa on maininta myös Kuopioniemen kirkon polttamisesta 1611. Ilman kirkkoa kuopiolaiset jäivät tuolloin 28 vuoden ajaksi, mutta Jumalanpalveluksia pidettiin Hatsalan tilalla.

Petteri Kokkarinen sanoo Hatsalan siirtyneen Pietari Brahen vapaaherrakuntaan 1650.

-Vuodesta 1681 siellä asui kruunun mies, Kuopion pormestari Henrik Schorfbaun.

Tutkija mainitsee suuren osan Petosen aluetta kuuluneen vuosina 1777-1778 Hatsalasta liikamaana lohkaistuun Jynkkään.

Savon rykmentin komppanian kapteeni Torsten Tawast II (1766-1788) osti Rauhalahden tilan vuonna 1776.

 

Pappilan ja Rauhalahden torpparit, raskaan työn raatajat

Petteri Kokkarinen kertoo, että toinen merkittävä maanomistaja Petosen alueella Rauhalahden tilallisten lisäksi oli Kuopion pappila.

“- Pappilalla oli lukuisia torppia, joista nykyisen Petosen alueella Lehto- ja Rautaniemessä olivat Markkasen, Tuhkasen ja Koposen hallussa olleet multahiekkamaat ja niittyalueet.

Tutkija selventää, että reilun 13 hehtaarin niittymaasta 2,4 hehtaaria oli Sonninniemen torppari Argillanderin ja Koposen yhteiskäytössä.

Kokkarinen tuo julkaisussaan esille isojakoasiakirjoista Taskisen ja Pohjolaisen, kaksi Jynkän torpparia. He omistivat peltoa Jynkänlahdella ja Pölläkänlahdella. Kaskimaata nykyisen Petosenlammen, entinen Pöllösenjärvi ja Pölläkänlahden, entinen Pöllkölax välillä. Metsää ja niittyä Pölläkänsuolla.

Petteri Kokkarisen kertomana kantatilojen halkominen ja torppien perustaminen raivasivat tilaa uudisasutukselle 1700-luvulta alkaen. Torpparit maksoivat korvausta kantatilojen omistajille ja tekivät heille työtä. Torpparien elämä ei siis ollut kadehdittavaa vuonna 2021 elävän nykyihmisen silmin.

Kokkarinen mainitsee, että yksihuoneisessa torpassa saattoi asua yli 10 ihmistä.

Petosella sijainneessa Rauhalahden Petosensalmen torpassa asui Kokkarisen mukaan 21 ihmistä, vuosina 1853-64. Pappilan Saunaniemen yksitupaisessa torpassa asukkaita oli 16 ihmistä vuosina 1881-1890.

Petteri Kokkarinen on selvittänyt, että 1854 Petosella oli Petosensalmen torpan haltijana Salomon Lappalainen. Petosentaipaleen torppaa hallinnoi Mikkel Kolehmainen ja Pölläkän torppaa Påhl Karvonen.

Rauhalahden kartanon Hulkon torppaan Kokkarinen sijoittaa vuonna 1881 haltijaksi Eerikka Hiltusen. Oravisalmen torpassa oli Wilho Pitkänen ja Pirttilahden torpassa Benjami Savolainen. Samoihin aikoihin Petosensalmen torppaan tuli Aaro Soininen. Petosentaipaleen torppaan Kustaa Puustinen ja Pölläkän torppaan jäi Leena Gråsten.

-1800-luvun lopulla Rauhalahden kartanon torppien määrä tuplaantui ja ne kuuluivat Jynkän kylään.

Pappilan tilan torppia vuosina 1854-1863 oli 29. Kokkarisen tutkimuksen mukaan 10 sijaitsi Petosen alueella.

Petteri Kokkarinen mainitsee, että Jynkänlahden torppaa hallinnoi torpparina Petter Kerrman. Lehtoniemi 8 ja 9 torpissa Mikkel Kerrman ja Petter Thure. Lintulahden torpassa Anders Tuhkanen. Matkussalmen 2 ja 3 torpissa David Tuhkanen ja Petter Koistinen. Petkelkanta 6 torpassa Thomas Puustinen ja Anders Tuhkanen. Petkelkanta 7 torpassa Johan Tiihonen. Pölläkän torppaa hallinnoi Johan Tuomainen ja Tervapuron torppaa Anders Koistinen.

Pappilan torppia oli 36, joista 14 sijaitsi Petosella vuosina 1881-1890. Uusia olivat muunmuassa Nuottaniemen, Puutteenpaikan, Tervapuron, Havukkaniemen ja Saunaniemen torpat.

Kokkarinen kertoo seurakunnan pysyneen vauraana torpparien suorittamien töiden ja korvausten avulla.

-Kalastuksesta torpparin tuli suorittaa isännälle tietty kilo-tai tynnyrimäärä vuosittain.

Petteri Kokkarisen kirjan piirroskuva torppariasutuksen sijainnista Petosen alueella.

Sisällisodasta torpparilakiin

Petteri Kokkarisen historiikki kertoo Suomen itsenäistymisvaiheesta, että Suomessa oli 1917 joulukuussa vielä 40 000 venäläistä sotilasta. Kansalaissota alkoi tammikuussa 1918.

“-Valkoiset katsoivat aluksi taistelevansa vapaussotaa venäläisten karkottamiseksi Suomesta. Punaiset taas näkivät sodan luokkasotana valkoisia sortajia vastaan. Syksyllä 1917 Kuopion maalaiskunnassa isäntien ja alustalaisten välit alkoivat kiristyä.”

Kokkarinen kertoo, että jo lokakuussa 1917 viisi Pappilan torpparia sai häädön. Sisällissodassa he taistelivat oikeuksiensa vuoksi punaisten puolella. Kokkarinen mainitsee, että Rauhalahden torppareista 7 oli myös punaisten puolella.

Torpparien elämä koheni sisällissodan jälkeen 1918. Petosen torppareista tuli torpparilain myötä itsellisiä tilallisia 1920-luvulla.  Kokkarinen mainitsee valtion lunastaneen torpat maanomistajilta. Uusina tilallisina torpparit maksoivat maansa ja torppansa vähin erin valtiolle.

Pitkälahden saha Petosella oli perustettu jo 1911. Alueen ihmiset saivat elantoaan myös sahan palveluksessa.

 

Duncker ja Tutskov Jynkänlahden kannaksella

Kustaa III perusti perusti Kuopion ja 1782 Kuopio sai kaupunkioikeudet. Ilmeisesti jo 1800-luvun alussa kaupungissa asui tuhat kuopiolaista. Kuopio ehti olla 26 vuotta kaupunkina, kun Suomen sota alkoi.

Suomen sota alkoi 28.2.1808. Hiltulanlahteen asettuivat kapteeni Joachim Z. Duncker, Karl Wilhelm Malm, rakuunat ja tykki viivyttämään kenraali Nikolai Tutskovin joukkoja.

Petteri Kokkarinen kertoo Suomen sodasta seuraavin sanoin.

-“Hiltulanlahteen asettui kapteeni Dunckerin johtama 320 miehen osasto, johon kuului 20 rakuunaa ja yksi pieni tykki. Dunckerin tehtävänä oli viivyttää vihollista, joka pyrki talvitietä pitkin, Koivumäen Alapihan rannasta maantietä Hiltulanlahden jäälle ja edelleen Jynkän kautta Kuopioon.”

Osapuolet etenivät Koivumäeltä jäätä pitkin Petosenlammen ja Jynkänlahden väliselle kannakselle. Näin Kokkarisen historiikki todentaa Jynkän taistelun alun.

Kokkarisen mukaan suomalaiset Dunckerin joukot perääntyivät Toivalaan ja myöhemmin Iisalmeen ja Ouluun.

Eversti Johan August Sandels taisteli Pulkkilassa, eteni Savoon, valtasi Kuopion kotiväelle, mutta joutui perääntymään syyskuussa 1808 ja Suomi jäi venäläisille 1809.

“-Venäjän tsaari Aleksanteri I kutsui valtiopäivät koolle Porvooseen 1809. Suomi sai itsehallinnon ja tsaarista tuli Suomen suuriruhtinas.”

Petteri Kokkarinen kertoo Nikolai Tutskovin seuranneen suomalaisten perääntymistä Petosen Lippumäessä.

Suomen sodan (1808-1809) päättymisestä on 212 vuotta. Lippumäki on edelleen Petosen ja Jynkän välimaastossa, Petosen lammen kupeessa. Anu Piironen

Piirroskuva Dunckerin, Malmin, Sandelsin,Tutskovin ja Suomen sodan aikaisesta Jynkän taistelualueesta.

 

Historiikista muutama Ruotsi-Suomen historiaan vaikuttanut rauha 1000-luvun kolmelta eri vuosisadalta:

*Pähkinäsaaren rauha 1323 Ruotsin kuningaskunnan ja Novgorodin tasavallan välillä

*Täyssinän rauha 1595 Ruotsin ja Venäjän välillä

*Stolbovan rauha 1617 Ruotsin ja Venäjän välillä.

 

Anu Piironen

Artikkeli tehty Petteri Kokkarisen: Kaskimaasta kaupungiksi- Poimintoja Petosen alueen historiasta pohjalta.