Kesäaika sekoitti lehmien päivärytmin: Viisareita siirrelty pian neljä vuosikymmentä

Tutkimatta on jäänyt kesäajan vaikutukset maidontuotantoon, lehmät kun ovat tottuneet aamu- ja iltalypsyyn tiettynä kellonlyömänä.

Suomi seurasi muun Euroopan mallia vuonna 1981, kun meilläkin otettiin käyttöön ns. kesäaika. Siitä alkoi kansaa piinannut kellonviisareiden siirtely kohti lähintä kesää: keväällä tunti eteenpäin, syksyllä tunti taaksepäin. Ylevänä tavoitteena oli valoisan ajan lisääminen ja siitä koituva energian säästö. Vastaan hangoittelevia asiantuntijoita ei juurikaan kuunneltu, kaikkein vähiten karjatilallisia: he vastustivat jyrkästi kesäaikaan siirtymistä, sillä lehmien päivittäinen lypsyrytmi sekoaisi pahasti. Lehmät kun olivat tottuneet aamu- ja iltalypsyyn juuri tiettynä kellonlyömänä. Maidontuotannon pelättiin häiriintyvän.

Kaupunkilaisille nämä perustelut eivät kelvanneet, eikä lehmiltä enempiä kyselty.

 

Kesäaika alkoi Saksasta

Kesäaika otettiin käyttöön Saksassa ensimmäisen maailmansodan myllerryksessä. Pian Euroopan ja muun maailman silloiset suurvallat, mm. Englanti ja Yhdysvallat seurasivat perässä. Kesäajasta kuitenkin luovuttiin sodan päätyttyä, mutta toisen maailmansodan sytyttyä energiaa haluttiin jälleen säästää valoisia tunteja lisäämällä. Suomessakin kesäaikaa kokeiltiin sotavuonna 1942, jolloin 3. huhtikuuta viisareita siirrettiin tunnilla eteenpäin ja lokakuun 4. taas tunnilla taaksepäin. Tämä kokeilu jäi yhden kesän mittaiseksi, eikä sillä sodankäynnin suhteen ollut isommalti vaikutusta.

Kellonviisarit jätettiin rauhaan muutamaksi vuosikymmeneksi, kunnes 1970 –luvun öljykriisi muutti tilanteen. Kansalaisia kautta maailman kehotettiin säästämään energiaa, ja avuksi otettiin jälleen kerran kesäaika. Muutamissa Euroopan maissa viisareita siirreltiin jo 1970 –luvun lopulla, kunnes vuosikymmenen vaihtuessa kesäaika otettiin yleisemmin käyttöön; Suomessa siis vuonna 1981.

Keskustelu kesäajan hyödyistä ja haitoista on viime vuosina kiihtynyt. Niinpä EU-komissio esittää, että kellonaikojen siirtelystä luovutaan unionin jäsenmaissa. Komissio vaatii tiukkaa aikataulua: jäsenmaiden tulee ilmoittaa komissiolle huhtikuuhun 2019 mennessä, kumpaa aikaa käyttävät jatkossa.  Liikenne- ja viestintäministeriön viime vuonna järjestämän kansalaiskyselyn mukaan pysyvästi talvi- eli normaaliaikaan siirtyminen sai niukasti enemmän kannatusta kuin kesäaika.

Toiveissa on, että viimeinen pakollinen kesäaikaan siirtyminen olisi maaliskuun viimeinen sunnuntai 31.3.2019. Tämän jälkeen kellonaikoja siirrettäisiin vielä kerran normaaliaikaan 27. lokakuuta niissä Euroopan maissa, jotka haluavat talviajan pysyväksi.

 

Puolesta ja vastaan

Keskustelu aiheesta käy edelleen kuumana. Kesäajan tuomaa valoisan ajan säästöä pidetään merkittävänä etenkin keväisin ja syksyisin, jolloin illat ovat pimeitä ja aamut valoisia normaaliaikaa käytettäessä. Koska ihmisten yleinen elämänrytmi on painottunut iltaan, kesäaika lisää ihmisten käytettävissä olevaa valoisaa aikaa yhdellä tunnilla. Tämän myötä ulkoilmassa viihtyvien harrastuksia, mm. mökkeilyä, kalastusta ja ulkoliikuntaa voidaan jatkaa pitkälle lokakuuhun. Kesäajan ansiosta syyskuusta on Suomessa tullut käytännössä neljäs kesäkuukausi päivänvalon riittävyyden suhteen.

Kesäaikaa puolustellaan usein myös energiansäästötoimenpiteenä, koska sen avulla saavutettava valoisan ajan lisääntyminen säästää sähkövalaisun tarvetta: auringon nousu- ja laskuajat vastaavat paremmin ihmisten keskimääräistä valveillaoloaikaa, eikä sähkövaloa tarvita yhtä paljon.

Kesäajan merkittävimpänä haittana pidetään sitä, että ihmisten biologinen rytmi voi häiriintyä kesäaikaan ja -ajasta siirryttäessä. Tämä voi puolestaan aiheuttaa väsymystiloja ja myös työvireyden laskua. Liikenneonnettomuus- ja sydänkohtausriski voi näin ollen kasvaa.

Eräs keskeinen argumentti kesäajan mukanaan tuomaa energiansäästöä vastaan on, että ihmiset saattavat käyttää säästyneen energian ja lisääntyneen valoisan ajan energiaa kuluttavaan toimintaan. Työajat ovat usein liukuvia, joten saavutettu energiahyöty on marginaalinen. Kesäaika ei myöskään ole käytössä kaikkialla maailmassa, mikä sekoittaa maiden välisiä aikaeroja.

Talvet ovat Suomessa joka tapauksessa pimeitä ja kesät valoisia kellonajasta riippumatta. Kesäaikaan siirtyminen ei vaikuta meillä kuin lyhyen aikaa keväällä ja syksyllä.

Ja lopuksi: kesäajan suhteen ikiomaa linjaa Länsi-Euroopassa on vetänyt itsepäisesti vain Islanti. Siellä talven ja kesän valoisuudessa on niin valtavat erot, että kellojen siirtämistä tunnilla on pidetty turhana näpertelynä.

Sitähän se on pitkälti myös meillä.

 

Teksti: Heikki Kokko

Kuva: Pixabay

 

 

Comments are closed.