Mainos-TV:llä ei ollut omaa kanavaa

Kuvauskeikalla Rissalassa kesällä 1978, jolloin Neuvostoliiton MiG 23 -hävittäjä vieraili ensimmäistä kertaa lännessä. Toimittajan takana kuvaaja-äänittäjä Martti Pennanen painava Tandbergin kelanauhuri olalla. Paperikuvan sävyt ovat häipyneet vuosikymmenten hämäriin. Otoksen otti veljeni Juha, joka tuolla keikalla toimi kuvaajana.

Vuonna 1957 perustettu Oy Mainos-TV-Reklam Ab esitti ohjelmistoaan Yleisradion televisiokanavilla. Vuonna 1982 yrityksen nimi muutettiin MTV:ksi ja neljä vuotta myöhemmin perustettiin Kolmoskanava, jolla MTV3 aloitti vuonna 1993 omana valtakunnallisena televisiokanavanaan.

Maakuntakatsaukset nähtiin siis YLE:n TV2:lla – ykkösen lisäksi muita kanavia ei katsojilla ollut valittavana. Ja kun YLE lähetti illan pääuutisetkin samaan aikaan ykkösellä ja kakkosella, niin surffaile siinä sitten…

Tuotantoyhtiöllämme, Kuopion Filmipalvelulla oli käytössään kaksi 16 mm elokuvakameraa, Eclair ja Bolex. Äänet nauhoitettiin Tandbergin avokelanauhurille; valokalustoa muutaman tuhannen watin verran eli raskasta kalustoa oli melkoisesti. Näillä tehtiin vielä kymppiuutisiakin 1982.

Maakuntakatsauksen ohjelmaideat piti myydä Erikoistoimituksen päällikkö Esko Tommolalle, joskus toki saatiin Pasilan Pöllölaaksosta toimeksiantojakin. Vastuullamme oli melkoinen tontti: kuvauskeikoilla käytiin milloin Mäntyharjulla, milloin Kainuun Hossassa, Nurmeksen Kolilla ja Pohjanmaan Nivalassa. Noista matkoista riittäisi paljonkin kerrottavaa, mutta keskitytään nyt Kuopioon ja vuoteen 1979.

Seuraavat kolmeminuuttiset uutispätkät nähtiin keskiviikkoisin TV2:lla.

Kuopion jäähalli, 28.11.1979

”Maamme 22. jäähallin rakennustyöt ovat loppusuoralla. Kuopioon nousevan hallin rakennustyöt aloitettiin viime vuoden elokuussa, lopulliseen kuntoon tämä monitoimihalli saadaan ensi helmikuuhun mennessä. Lopulliset kustannukset nousevat reiluun yhdeksään miljoonaan markkaan.

Väkeä tähän uuteen halliin mahtuu lähes 7 000, joista istumaan pääsee noin joka viides katsoja. Tähänastinen yleisöennätys Kuopiossa on 2 500 maksanutta, joten hallin täyttyminen tulevaisuudessa ei ole mahdoton ajatus, vaikka Kuopio tunnetaankin paremmin jalkapallokaupunkina.

Hallin varsinainen käyttöönotto tulee tapahtumaan joulukuun 29. päivänä, jolloin Kuopiossa nähdään ensimmäistä kertaa huipputason jääkiekkoilua. Silloin täällä kohtaavat toisensa Suomen ja Puolan A –maajoukkueet.”

(Kuvituskuvana näytettiin hallia, pelikelloa sekä kuvaa pelistä ja yleisöstä. Jutun lopussa rakennustöitä kommentoi Jäähalli Oy:n puheenjohtaja Matti Immonen).

 

Radio KYKS, 30.8.1979

”Ainoana Suomessa, saksalaisen esimerkin mukaisesti toimii Kuopion Yliopistollisessa Keskussairaalassa sairaalan sisäinen radio, Radio KYKS. Tämä jo vuoden ajan toiminut viihteellistä ohjelmatarjontaa harjoittava radioasema välittää potilaille omaisten terveisiä, potilaiden haastatteluja, musiikkia ja maakunnan uutisia. Lähetykset tapahtuvat torstai-iltaisin joko suorina tai nauhoitettuina.

Potilaat, samoin kuin myös henkilökunta ovat ottaneet sairaalaradion ilomielin vastaan. Omaisten vain toivottaisiin useimmin muistavan potilaita radion välityksellä, terveisten välittäminen kun on ilmaista.

Radio KYKS on saanut lahjoituksena kaksi avokelanauhuria ja stereot, Äänittävää nauhuria ei ole toistaiseksi saatu ja sitä sairaalaradion perustaja, toimittaja Lauri Holopainen pitää valitettavana. Levyjen ja kasettien lahjoittajia odotetaan myös hartaasti. Sairaalan johto on suhtautunut asiaan myönteisesti; viime vuonna radio sai 2 000 markan määrärahan kalustohankintoihin.

Radio KYKS:llä on tällä hetkellä neljä vakinaista avustajaa, joille sairaalaradion parissa puuhaaminen on harrastus ilman palkkaa.”

(Kuvituksena näytettiin Lauri Holopainen juontamassa lähetystä, kuvia potilaista ja laitteista).

 

Haapaniemen turvevoimala, 26.8.1979

”Kuopion historian suurin rakennushanke lyötiin lukkoon hiljattain. Haapaniemen turvelämpövoimalan laajennusosan rakennustyöt aloitetaan syyskuun alussa; valmiiksi tämä energiataloudellisesti merkittävä urakka saadaan vuoden 1981 lopussa, jolloin alkaa myös kaukolämmön toimitus tältä 90 megawatin tehoiselta laitokselta. Urakan kustannusarvio on 170 miljoonaa markkaa ja valmistuttuaan voimala on Suomen suurin turvelämpövoimala.

Haapaniemen voimalaitoksen laajennustarvetta on osaltaan vauhdittanut öljyn hintojen jatkuva nousu. Samoin nykyinen suuntaus kotimaisten energialähteiden, kuten juuri turpeen ja puun hyväksikäyttöön antoi pontta laajennuspäätökselle.

Pohjois-Savossa arvellaan turpeen riittävän 40 vuodeksi. Haapaniemen voimalan teho riittää lämmittämään kuopiolaisia koteja näiden näkymien mukaan vuoteen 2000.”

(Kuvituksena kuvaa ja ääntä voimalasta, turvelastin purku, polttouuni, valvomo ja hihnakuljetin).

 

Kuopion patsaat, 7.4.1979

”Minna Canth tunnetaan eräänä aikakautensa huomattavimpana kirjailijana ja naisasianaisena. Vuonna 1936 hän sai Kuopion rautatieaseman lähelle oman, Emil Halosen veistämän patsaan.

Nyt tuo massiivinen veistos sijaitsee kuopiolaisten mielestä liian syrjässä, piilossa turisteilta ja kuopiolaisiltakin. Minnan siirtämistä arvokkaampaan ympäristöön ovat toivoneet monet kaupunkilaiset. Myös Kuopion taiteilijaseura haluaisi patsaan paikkaa muutettavan, seuran mielestä sopivin paikka Minnalle löytyisi kaupunginteatterin edestä. Kaupunginhallitukselle jättämässään ehdotuksessa seura perustelee patsaan siirtämistä teatteriaukiolle näin: Monumentaalinen, vanhahtava Minna sitoisi uuden rakennuksen luontevasti Suomen vanhan sotaväen kasarmialueeseen ja Kuopion muinaisen lääninlasaretin alueeseen.

Syy Minnan syrjäiseen sijaintiin selvisi nykypolven kuopiolaisille vasta hiljattain. Patsaan paljastamisen aikoihin näet suunniteltiin teatteritalon perustamista veistoksen nykyisen paikan viereen. Suunnitelmista ei kuitenkaan tullut mitään ja Minna tavallaan unohtui nimikkopuistoonsa.

Minna ei kuitenkaan ole ainoa patsas Kuopiossa, jonka siirtämistä on toivottu. Heikki Niemisen Kevät on joidenkin mielestä piilossa sisätautisairaalan aidan takana, samoin Koulupuiston veistokselle on esitetty parempaa paikkaa uimahallin vierestä. Kaikkiin näihin ehdotuksiin on kaupunginhallituksen taholta kuitenkin suhtauduttu varauksin.”

(Kuvituksena Minnan patsas, teatteritalo, kasarmirakennukset, Kevät –patsas sekä Koulupuiston veistos).

 

Puijon mäkikiista, 1.1.1979

”Puijo on Suomen Hiihtoliiton mukaan kisakeskuksistamme toiseksi tärkein heti Salpausselän jälkeen. Norjan Holmenkollen tai ruotsalaisten mäkimiesten suosima Falun jäävät yleisömäärissä Puijon kisojen varjoon.

Vuosille 1979-80 oli Kuopion urheilumäärärahoista varattu 2,7 miljoonaa markkaa uuden 70 metrin mäen suunnitteluun ja rakentamiseen. Nyt tuo summa on kaupunginvaltuusto käsittelyssä kuitenkin pyyhitty yli. Uuden mäen sijasta on esitetty rakennettavaksi Puijonlaaksoon vanhustentalo. Näin urheilupoliittinen kiista rahojen käytöstä on valmis.

Uudesta mäestä oli tarkoitus rakentaa muovipäällysteinen, näin olisi varmistettu ympärivuotinen harjoittelumahdollisuus myös eurooppalaisille mäkimiehille. Tosin Puijolla on entuudestaan muovimäki, mutta mäkiurheilijoiden ja valmentajien mielestä tänne kaivattaisiin kansainväliset mitat ja vaatimukset täyttävä muovimäki.

Kuopio on anonut Kansainväliseltä Hiihtoliitolta nuorten MM –kisoja vuodeksi 1982. Ilman uutta mäkeä kisojen saaminen Puijolle saattaa tuottaa hankaluuksia. Vanha puurakenteinen mäki alkaa olla aikansa elänyt ja vaatii perusteellista korjausta, mikäli siitä aiotaan hypätä vielä kolmen vuoden kuluttua.

Puijon 70 metrin mäen uudelleenrakentaminen on ollut Suomen Hiihtoliiton listalla tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Puijo on myös yksi kolmesta hiihtokeskuksesta, joka saisi tästä lähtien järjestettäväkseen hiihdon SM –kisat. Valtuuston hylkäävää päätöstä on pidetty kuopiolaisten samoin kuin koko maan hyppääjien keskuudessa takaiskuna suomalaiselle mäkiurheilulle. Uuden mäen rakentaminen olisi heidän mukaansa ainoa keino säilyttää Puijo maamme eturivin mäkikeskuksena.

Tämän talven kisoihin nykyinen tilanne ei vaikuta, SM –hiihdot hiihdetään normaaliin tapaan.”

(Kuvituksena Puijon torni, laskettelijoita, hyppyjä isosta mäestä ja nuoria mäkimiehiä kantamassa suksiaan).

 

Kuopiossa kiisteltiin milloin mistäkin. Palautetaanpa mieliin syksyn 1978 kiistanaihe, se herätti valtakunnallistakin mediahuomiota Maakuntakatsauksen myötä.

 

Korkeakoulun värikiista, 27.9.1978

”Kuopioon äskettäin valmistunut lääketieteellinen korkeakoulu on saanut ihmiset kirjoittamaan lehtien yleisönosastoihin. Tällä kertaa kaupunkilaisia närkästyttää koulun sininen väri.

Alun perin korkeakoulu päätettiin maalata siniseksi ja sovittiin, että maalauksessa on käytettävä sinisen kahta eri sävyä. Nyt kuitenkin on havaittu käytetyn useampaa sävyä kuin mitä sopimus olisi edellyttänyt. Samoin korkeakoulun ohi päivittäin kulkevien kansalaisten mielestä nykyinen väri ei sovellu julkiseen rakennukseen, onhan totuttu että ne ovat yleensä huomiota herättämättömiä.

Kiista on saanut jo ainakin yhden virallisen kannanoton, kaupungin julkisivulautakunta nimittäin vaatii rakennuksen uudelleenmaalaamista. Lautakunnan mielestä rakennukseen sopisi parhaiten jokin hillitty väri. Kysymys on myös rahasta, koulun uudelleenmaalaus tulisi nielemään kymmeniä tuhansia veromarkkoja.

Itse asiassa koulun nykyinen väri ei ole uutta Kuopiossa. Keskustasta löytyy lukuisia kenties värikkäämpiäkin rakennuksia, joista jotkut ovat kaupungin omistuksessa ja saaneet aikanaan julkisivulautakunnan siunauksen värejä määrättäessä.

Lääketieteen opiskeluun korkeakoulun värikiista ei tiettävästi ole vaikuttanut haitallisesti.”

(Kuvituksena kuvaa koulusta, seinien sinisistä kohdista, ohikulkijoista ja keskustan värikkäistä puurakennuksista).

 

Lentämällä nopeammin jo 40 vuotta sitten

 

Maakuntakatsauksessa tammikuussa 1979 kerrottiin Posti- ja lennätinhallituksen aloittavan postin yölennot Helsingin ja Kuopion välillä. Seuraavassa allekirjoittaneen tv-raportti asiasta lähes 41 vuoden takaa, tarkemmin 29. tammikuuta 1979. Ajat ovat Postissakin muuttuneet, kuten viime aikojen tapahtumista hyvin tiedämme…

 

Kirjeen matka Kuopiosta Helsinkiin saattaa kestää jopa kolme päivää. Postin viivästyminen on tuottanut kiusaa sekä yksityisille henkilöille että liikelaitoksille.

Postinkulkuyhteydet Itä-Suomesta Helsinkiin ja mm. Turkuun ovat olleet yleensä hyvät. Itä-Suomessa on kuitenkin paikkakuntia, joista iltapäivällä postitettuja kirjeitä ei ole voitu toimittaa ykkösluokan postille asetetun nopeustavoitteen mukaisesti vastaanottajalle seuraavaksi työpäiväksi.

Nyt asiaan on saatu parannus: Posti- ja lennätinhallitus on aloittanut Kuopioon suuntautuvat yölennot, joilla varmistetaan kirjepostin kulku päivässä perille myös Kuopion alueella. Yölentoihin siirtyminen merkitsee näin ollen postinkulun nopeutumisen lisäksi myös huomattavaa palvelutason kohentumista. Postilentojen aloittamista on vauhdittanut myös Kuopion uuden lajittelukeskuksen valmistuminen vuosikymmenen vaihteessa.

Tähän asti on lennetty vain Helsingin, Jyväskylän, Oulun sekä Rovaniemen posteja Kuopion postin matkatessa joko rekka-autoissa tai junissa.

Finnairilla ei tällä hetkellä ole kalustoa postilentojen suorittamiseen. Jonkin verran postia kulkee reittilennoilla, mutta aikataulut sopivat huonosti eikä yöpostin kulku luonnistu Kuopion suunnalla lainkaan. Näin ollen yölennot tullaankin suorittamaan yksityiskoneella. Kone lentää reitillä Helsinki – Jyväskylä – Kuopio ja kuljettaa postia molempiin suuntiin. Lastinaan tuolla koneella on ykkösluokan postia; kirjeitä, kortteja sekä arvopostia. Raskaampi posti tullaan edelleenkin kuljettamaan maitse.

Postin yölennot eivät nopeuta ainoastaan Kuopioon tulevan postin jakelua. Lentokuljetusten ansiosta varmentuu myös Kajaanin seudun ja Pohjois-Karjalan postinkulku merkittävästi.

 

Käsikirjoitukset spiikkiteksteineen kirjoitettiin Adlerin kirjoituskoneella neljälle kopioivalle kalkkeripintaiselle liuskalle. Niistä kolme meni muun materiaalin mukana Pasilan Pöllölaaksoon, yksi jäi toimittajalle. Neljäkymmentä vuotta sitten kirjoitettu teksti on haalistunut juuri ja juuri luettavaksi.

Ennen oli miehet ja kamerat  rautaa

1970 –luvun tv –työskentely kentällä oli tyystin toista kuin nykypäivänä. Kuten tuolla alussa mainitsin, niin kalustoa oli läjäpäin – ja painavaa sellaista. Valoa piti sisäkuvauksissa olla runsaasti, niinpä mukana kulki kameroiden, nauhurin, mikrofonien, valo- ja kamerajalustojen ym. tarpeellisen lisäksi muutama roikkakela, joissa sähköjohtoa kymmeniä metrejä. Sulakkeiden ampeerimäärät piti aina tarkistaa, jotta ne kestäisivät 2 000 watin blondin ja pienempien, 800 watin punapääksi kutsuttujen elokuvalamppujen rasitukset. Eikä työ tietenkään loppunut kuvauksiin, toimittajan kiitollisena tehtävänä oli naputella Adlerin kirjoituskoneella teksti ja ohjeet filmileikkaajalle, huolehtia ääni- ja kuvamateriaali Pasilaan kehitettäväksi ja leikattavaksi esityskuntoon – ja odotella Tommolan soittoa, josko materiaali olisi kelvollista tv:ssä esitettäväksi. Ja olihan juttuideakin jo saatu myytyä Maikkarille, sovittu kuvauspaikat, ajankohdat ja mahdolliset haastattelut.

Ensimmäistä Maakuntakatsausjuttua suunnitellessa ongelmaksi muodostui se, kuka meistä kolmesta nuoresta miehestä ottaisi toimittajan tehtävät hoitaakseen. Asia ratkaistiin reilun pelin hengessä pitkää tikkua vetämällä.

Minä sain sen lyhyimmän.

 

Teksti ja kuvat: Heikki Kokko

Comments are closed.