Murhayritys vai onnettomuus? Unohdettu Eric Tigerstedt oli aikansa nero

Keksijänero Eric Tigerstedt ei sadoista patenteistaan huolimatta ehtinyt elinaikanaan saada mainetta. New Yorkissa keväällä 1924 tapahtuneen auto-onnettomuuden syyt ovat jääneet hämärän peittoon – oliko se onnettomuus vai haluttiinko vakoilukäyttöön soveltuvien laitteiden kehittäjä eliminoida?  Kuva on vuodelta 1907 tai 1908, jolloin Tigerstedt oli 20 – vuotias. (kuva: Tekniikan museo, Helsinki)

“Tulee vielä aika, jolloin ihmiset istuvat kodeissaan ja seuraavat maailman tapahtumia laitteella, jota nimitän sähköiseksi silmäksi. Kun ihmiset tottuvat äänielokuvaan, tulevat he pian ottamaan käyttöön myös sähköisen silmän.” (E.M.C. Tigerstedt 1913)

20. huhtikuuta 1925 New Yorkissa 37 -vuotiaana kuollut Eric Magnus Campbell Tigerstedt on yksi niistä unohdetuista suomalaisista neroista, jonka tekniset keksinnöt olivat kymmeniä vuosia aikaansa edellä. Suomen Edisoniksi tituleerattu Tigerstedt kuului siihen huippulahjakkaiden ihmisten joukkoon, joiden elämä punoutui vaikeuksien, menestyksen, avioerojen, epäonnisten liiketoimien ja taloudellisten ongelmien vyyhdeksi.

Tämän lähes tuntemattomaksi jääneen keksijän kuolemaa edeltäneet tapahtumat herättävät edelleen kysymyksiä.

 

Maailman ensimmäinen äänielokuva

Eric sai lyhyeksi jääneen elämänsä aikana 120 patenttia 35 keksinnölle; patenttihakemuksia hän jätti yli 400. Näiden joukossa olivat mm. salakuuntelulaitteet, joita sisällissodan kuohunnassa valkoisten pääesikunta käytti punaisten kuunteluun; nykyaikaisen kuulokojeen edeltäjä ja ”vedenalaisten äänisignaalien vastaanottoilmaisimen säätölaite” sekä kryptografoni, salatiedotuskone, jolla voitiin lähettää salattuja viestejä puhelinlankoja pitkin. Laite kiinnosti ainakin Meksikon hallitusta. Tigerstedtin keksinnöistä kiinnostui myös USA:n telehallinnon pääjohtaja, jolle itse Thomas Alva Edison lähetti suosituskirjeen tavattuaan Tigerstedtin hänen muutettua Yhdysvaltoihin vuonna 1923.

Suomalaisen keksijäneron saavutuksista merkittävin oli kuitenkin äänen onnistunut yhdistäminen elävään kuvaan jo vuosikymmentä ennen kuin historian ensimmäiseksi äänielokuvaksi mainittu Jazz Singer hämmästytti yleisöään vuonna 1927. Tigerstedtin oivalluksen mukaan äänen voisi kuvata filminauhalle.

Ensimmäiset kokeet hän teki Helsingissä vuonna 1912. Laitteet koostuivat valokaarilampusta, käsin veivattavasta filmin kuljetuslaitteesta ja mikrofonista. Lause jonka hän onnistuneesti kuvasi oli saksaa: “Grau ist alle Theorie. Grün ist nur des Lebens Baum.”

Tigerstedtin yli sata vuotta sitten kehittämän optisen äänentallennuksen periaatteet ovat edelleen elokuvateollisuuden käytössä.

 

Salakuuntelulaitteita ja vakoilua

Urjalassa elokuussa 1887 valtiongeologi Axel Tigerstedtin perheeseen syntyneen ja New Yorkissa nuorena kuolleen Eric Tigerstedtin kiinnostus tekniikkaan virisi jo kouluiässä. 1900 –luvun taitteessa, vasta murrosikäisenä poikasena hän rakenteli paristokäyttöisiä sähkömoottoreita ja oman valokuvauskameran. Haulikko, jonka pystyi laukaisemaan peukalolla, oli yksi hänen varhaisista keksinnöistään.

Eric pääsi oppipojaksi Nyblinin valokuvaamoon. 14-vuotiaana hän tienasi taskurahoja rakentamallaan sähköohjatulla rotanloukulla.

Nuori keksijä suunnitteli ja rakensi myös vastaanottimen ja kipinälennättimen. Helsingin edustalle ankkuroidut venäläiset panssarilaivat kiinnostivat poikaa; niinpä Eric häiritsi laitteillaan laivojen morsetusta. Venäläiset saivat hänet ennen pitkää kiinni, takavarikoivat laitteet ja syyttivät häntä vakoilusta. Tutkinnan lopuksi kuitenkin todettiin, että ”aseman lähettämistä morsemerkeistä ei ole voitu todeta vakoiluun viittaavia seikkoja ja koska aseman papereistakaan ei ole löydetty sen kaltaisia todisteita, on nuorta teknikko E. M. C. Tigerstedtiä pidettävä täysin vaarattomana, mutta sitäkin kunnioitettavampana henkilönä.”

Koulunkäynti ei nuorta keksijää kiinnostanut. Hän sai töitä 15 -vuotiaana, aluksi Helsingin Puhelinyhdistykseltä ja myöhemmin ruotsalaisen L.M. Ericssonin palveluksessa. Paria vuotta myöhemmin hän pääsi insinöörioppiin Saksaan. Siellä Eric tapasi tulevan kihlattunsa, opiskelukaverinsa siskon Martha Nybomin, mutta suhde päättyi morsiamen vanhempien todettua Ericin täysin kykenemättömäksi elättämään nuorikkoaan.

Tästä alkoi Tigerstedtin henkilökohtainen vuoristorata ja epäonnistuneiden liiketoimintojen sarja.

 

Laboratorio palaa

Tigerstedt perusti saksalaisten ystäviensä kanssa yhtiön vuonna 1913 ja saikin valmiiksi ”puhuvat langat” ja välkkymättömän elokuvansa, mutta laboratorion vuokrat jäivät rahavaikeuksien takia hoitamatta. Niinpä vuokrasuhde purettiin – ja pian tämän jälkeen kiinteistö tuntemattomasta syystä paloi maan tasalle.

Samoihin aikoihin, kesällä 1914 Ericillä oli vireillä kaksi elokuvan äänenvahvistamiseen liittyvää patenttihakemusta, mutta takaiskut jatkuivat. Hakemukset hylättiin, sillä Berliinin passitoimisto katsoi Tigerstedtin olevan Venäjän kansalainen. Hänet karkotettiin maasta.

Keksijänero ei Suomessa kuitenkaan pitkään viihtynyt, joten hän muutti vuoden kuluttua Tanskaan. Keksijän uusimman kehittelytyön tulos, pieni ja edistyksellinen kuulokoje – nykyisin käytössä olevan laitteen edeltäjä – oli jo patenttia ja myyntiponnisteluja vaille valmis, mutta hankkeelle kävi kuten oli käynyt vuotta aiemmin Saksassa: Venäjän kansalaisille ei patentteja myönnetty.

Talvella 1918 Tigerstedt sai Suomen Tukholman suurlähetystöstä kirjeen, jossa valkoisten pääesikunta pyysi häntä palaamaan vielä kerran kotimaahansa; Ericin taitoja tarvittaisiin täällä. Niinpä hän organisoi punaisten puhelujen salakuuntelua, paikansi kuuntelulaitteellaan junien sijainnit ja hoiti useita viestiliikenteeseen liittyviä tehtäviä.

Eric osallistui vielä valkoisten voitonparaatiin toukokuussa 1918 ja palasi sen jälkeen Tanskaan. Siellä hän avioitui taidemaalari Ingrid Lignellin kanssa, mutta liitto oli riitaisa. Pari erosi pian esikoispoika Carlin syntymän jälkeen ja Eric palasi Suomeen, jälleen kerran.

 

Muutto Amerikkaan

Sisällissodan jälkeinen arkinen elämä Mustilan kartanossa Elimäellä ei tyydyttänyt Ericin levotonta keksijänmieltä. Vuonna 1923 hän päätti lähteä Amerikkaan ja tapasi toisen neron, Thomas Alva Edisonin, jonka kanssa Eric oli ollut jo pitkään kirjeenvaihdossa.

Tigerstedt perusti yrityksen, jonka nimeksi tuli Tiger Manufacturing Co. Yhtiö valmisti pieniä radiovastaanottimia ja kryptografoneita, salatiedotuskoneita. Radiovastaanottimien kysyntä kasvoi ja kryptografoni kiinnosti useita valtioita. Meksikon hallitus osti niitä kaksi kappaletta. Ericille näytti viimeinkin koittavan taloudellisesti tuottavat ajat.

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin.

Tigerstedt joutui liikenneonnettomuuteen New Yorkissa 20. huhtikuuta 1924. Hänen autonsa eteen kääntyi yllättäen toinen ajoneuvo ja Tigerstedt loukkaantui vakavasti. Heräsi epäily: oliko kyseessä puhdas onnettomuus vai halusiko joku päästä kilpailijastaan eroon? Elektroniikka-ala oli kasvussa etenkin Yhdysvalloissa ja Tigerstedtin kehittämät, vakoiluun soveltuvat laitteet kiinnostivat useita tahoja. Onnettomuutta ei kuitenkaan tutkittu sen tarkemmin, joten asian todellinen laita jäi selvittämättä.

Keväällä 1925 Tigerstedt sairastui tuberkuloosiin. Pahasti tulehtuneen munuaisen poisto ei silloisen lääketieteen keinoin onnistunut.

Eric Magnus Campbell Tigerstedt kuoli New Yorkin Fifth Avenuen sairaalassa 20.4.1925, päivälleen vuosi auto-onnettomuuden jälkeen. Keksijäneron veli Göran haki Ericin tuhkauurnan Suomeen. Hän sai viimeisen leposijansa Helsingin vanhalta hautausmaalta.

Vaikka Tigerstedtiä pidetäänkin kansainvälisesti tunnustettuna, mutta unohdettuna äänielokuvan keksijänä ja kehittäjänä, ei hän sadoista patenteistaan huolimatta ehtinyt elinaikanaan niittää juurikaan mainetta – saati menestystä yksityiselämässään sen enempää kuin liiketoimissaankaan. Hänestä on myös kirjoitettu varsin vähän, ja eri lähteiden tiedotkin ovat osin ristiriitaisia. Silti, tai juuri siksi tämän lähes tuntemattoman suomalaisen keksijäneron vaiherikas elämä olisi vähintään yhden elokuvan arvoinen. Eikä vähiten siksi, että E.M.C. Tigerstedtin 106 vuotta sitten ennustama ”sähköinen silmä” on valloittanut maailman ja tuijottaa meitä olohuoneissamme.

 

Teksti: Heikki Kokko

 

 

 

Comments are closed.