Musta surma, espanjantauti, korona… Kulkutaudit ihmiskunnan riesana

Mustana surmana tunnettu paiseruttopandemia surmasi vuosina 1346 – 1353 puolet Euroopan silloisesta väestöstä, arviolta jopa 50 miljoonaa ihmistä. Oletettavasti Kiinasta alkunsa saanut tauti levisi Euroopasta myös Lähi-Itään ja Pohjois-Afrikkaan; kaikkiaan ruton arvellaan tappaneen maailmanlaajuisesti jopa 100 miljoonaa ihmistä.

Mustarotan kirppujen puremista ihmisiin tarttunut paiserutto aiheutti Euroopassa mittavia yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia – aivan kuten koronavirus covid-19 tänään. Myös ennennäkemätön väestökato horjutti tuolloisen yhteiskunnan rakenteita rajusti.

Suomi ja Islanti olivat harvoja Euroopan maita, joihin musta surma ei levinnyt. Suomen asukasluku oli 1350 –luvulla vain n. 65 000; harvaan asutussa maassa jossa kaupankäynti muun Euroopan kanssa oli käytännössä olematonta, taudilla ei ollut mahdollisuuksia levitä.

 

Alkukoti hämärän peitossa

Mustan surman alkukotina pidetään Kiinaa, mutta täysin aukotonta näyttöä tästä ei ole. Se kuitenkin tiedetään, että tauti levisi idästä Mustalle merelle ja sieltä edelleen kauppareittejä, kuten silkkitietä ja meriväyliä pitkin länteen. Vaikka kulkutautien leviäminen oli tuohon aikaan huomattavasti hitaampaa kuin nykyisin, niin ensimmäiset tapaukset todettiin Euroopassa jo vuonna 1347.

Kreikasta rutto kulkeutui Sisilian kautta Italian mantereelle ja sieltä Ranskaan ja Espanjaan. Ranskasta rutto jatkoi matkaansa Englantiin, Alankomaihin, Saksaan ja edelleen Norjaan ja Tanskaan. Musta surma yllättikin eurooppalaiset aikana, jolloin muut kulkutaudit, kuten isorokko olivat jättäneet maanosan pitkäksi aikaa rauhaan.

Euroopan suurimmissa kaupungeissa ruttoon ei aluksi osattu suhtautua sen vaatimalla vakavuudella, sillä tauti runteli lähinnä kaupunkien köyhintä väestönosaa. Siitä myös vaiettiin varsin pitkään; tiedon leviäminen kun olisi vaikeuttanut elintärkeää kaupankäyntiä muiden kaupunkien kanssa.

 

Kuoleman merkit kirjattiin ylös

Mustan surman aikoihin Firenzessä vaikuttanut kirjailija Giovanni Boccaccio on kuvannut taudin oireita Decameronen johdannossa näin:

”Niin miehissä kuin naisissakin musta surma näyttäytyi aluksi eräänlaisten kasvainten ilmestymisenä nivuksiin tai kainaloihin; jotkin niistä kasvoivat omenan kokoisiksi, toiset kananmunan kokoisiksi; joillekin niitä tuli paljon, toisille vähän. Näistä kahdesta paikasta kasvaimia alkoi levitä joka suuntaan. Sen jälkeen taudin muoto muuttui: mustia tai tummanharmaita läiskiä alkoi ilmestyä käsivarsiin, reisiin tai muualle: joskus harvoina ja suurina, joskus monina ja pieninä. Niin kasvaimet kuin läiskätkin olivat pettämätön lähestyvän kuoleman merkki”.

Nykyisin tiedetään, että rutto alkoi rottapopulaatiossa Yersinia pestis –bakteeria kantavien kirppujen puremien välityksellä. Pandemian raivotessa tautia pidettiin kuitenkin Jumalan rangaistuksena ”rahanhimosta, ahneudesta ja köyhien kiskurimaisesta sortamisesta”. Rutto johti myös juutalaisvainoihin, koska jotkut pitivät taudin alkulähteenä nimenomaan juutalaisia.

Nykytiedemiehet ovat geenitutkimuksissaan havainneet, että tämä tappava bakteeri ei ole juurikaan muuttunut 600 vuodessa. Tutkijat kuitenkin rauhoittelevat, että musta surma ei nykyään voi levitä väestön keskuudessa samanlaisella tuhoisalla vauhdilla. Lääketieteen kehityttyä ja parantuneen hygienian ansiosta ihmiset pystyvät taistelemaan paremmin tautia vastaan kuin vuosisatoja sitten.

Viimeiset havainnut mustasta surmasta on kirjattu Moskovassa vuonna 1353. Nykyään paiseruttotapauksia raportoidaan vuosittain noin 2 000 eri puolilla maailmaa.

 

Espanjantauti tappoi miljoonia

Vuosina 1918 – 1919 riehunut espanjantaudiksi nimetty pandemia tappoi Euroopassa yli 30 miljoonaa ihmistä. Tauti rantautui myös Suomeen, jossa tämän erittäin vaarallisen influenssa A:n alatyyppi H1N1:n uhriksi joutui noin 20 000 suomalaista. Sairastuneita oli kymmenkertainen määrä.

Ensimmäiset tapaukset havaittiin yhdysvaltalaisella sotilasleirillä Kansasissa keväällä 1918, joskin taudin alkuperämaasta ei ole varmuutta. Ensimmäistä maailmansotaa käyvissä maissa sotasensuuri piti huolen siitä, että taudista vaiettiin aina siihen saakka, kunnes se oli levinnyt Espanjaan – niinpä lehdistö nimesi sen espanjantaudiksi.

Muutamaa kuukautta myöhemmin tauti oli levinnyt jo eri puolille maailmaa ja siitä löydettiin Ranskassa entistä vaarallisempi muunnos. Muuntuneen viruksen aiheuttama toinen aalto nosti kuolleisuusluvut jyrkkään kasvuun.

Espanjantauti onkin ollut kaikkien aikojen tappavin influenssapandemia ja siihen sairastui arviolta joka kolmas maapallolla elänyt ihminen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tautiin menehtyi lähes puoli miljoonaa ihmistä. Taudin aiheutti geneettisesti täysin uudenlainen virus, johon ihmiskunnalla ei ollut vastustuskykyä. Osa kuolemista aiheutui vakavista jälkitaudeista, kuten sydäntulehduksesta ja keuhkokuumeesta.

 

Laivojen mukana Suomeen

Espanjantauti rantautui Suomeen laivaliikenteen mukana kesällä 1918. Maassa elettiin vielä sisällissodan jälkimaininkeja; sotavankileireille oli ahdettu 80 000 punavankia, joiden keskuudessa taudit levisivät nopeasti. Tarkkoja lukuja leirien influenssakuolemista ei kuitenkaan ole ylöskirjattu.

Syksyllä 1918 tauti iski suomalaisiin täydellä voimallaan. Virus levisi käytännössä maan joka kolkkaan pienimpiä kyliä myöten, eikä monikaan säästynyt espanjantaudilta.

Seuraava aalto vyöryi maamme yli keväällä 1919, esimerkiksi Helsingissä hautoja ei ehditty kaivaa siihen tahtiin kuin olisi ollut tarvetta. Hautauskustannusten nousu saikin rajua kritiikkiä osakseen, kuten Helsingin Sanomat kirjoitti 25.4.1919:

”Tähän saakka ei kannattanut tavallisten kuolevaisten elää, mutta nyt se vasta tuli tenä eteen. Nyt ei vähävaraisten kannata kuollakaan”.

Lääkintöhallitus julkaisi sanomalehdissä julistuksen, jossa annettiin ohjeita taudin ehkäisemiseksi. Kansalaisia kehotettiin välttämään yleisötilaisuuksia ja huolehtimaan henkilökohtaisesta puhtaudesta, erityisesti käsien pesun tärkeyttä korostettiin – aivan kuten tänäänkin koronapandemian riehuessa eri puolilla maailmaa.

Vuonna 1957 Suomeen rantautui aasialaiseksi nimetty influenssavirus AH2N2. Tautiin sairastui lähes joka kolmas suomalainen, menehtyneitä oli noin 1 300. Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin oli vuorossa influenssa A:n muoto H3N2,  honkongilainen, joka tappoi Suomessa n. 1 000 ihmistä.

Varmaa on, että Kiinasta joulukuussa 2019 alkunsa saanut koronavirus covid-19 ei jää viimeiseksi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi.

 

Teksti: Heikki Kokko

 

 

 

 

Comments are closed.