Puutossalmella koko perheen rantakeidas

Joko olet löytänyt Puutossalmen lossin tuolla puolen sijaitsevan rantakeitaan? Jos et, niin tämä juttu keitaasta ja losseista kannattaa lukea.

Lapsiystävällinen rantakeidas. Kova hiekkapohja jatkuu pitkälle rantaviivasta.

Ajomatka vaikkapa Pyörön keskustasta Puutossalmelle vie parikymmentä minuuttia, puolisen kilometriä leveän salmen ylitys Soisalon puolelle vain muutaman minuutin ja kun vielä ajelet kilometrin pari, niin olet perillä. Aivan tien 5370 vieressä avautuu kaunis Sotkanselän järvimaisema ja täysin luonnontilainen pitkä hiekkaranta, josta aina löytyy rauhallinen lekottelupaikka. Lapsille ranta on mitä mainioin: kova hiekkapohja jatkuu kymmeniä metrejä ulapalle päin ja aikuinenkin saa kahlata miltei sadan metrin päähän, ennen kuin vesi ulottuu edes navan korkeudelle. Eikä tietoakaan Väinölänniemen tahi Kirveslahden täpötäysien rantojen hälinästä! Ja itse lossimatkakin on jo kokemisen arvoinen etenkin lapsille.

 

Tuttu ranta jo 1960-luvulta

Matkalla Puutossalmelle joskus 1960 –luvun alkuvuosina. Allekirjoittanut nousemassa kyydistä.

Ensimmäiset kokemukseni tuosta rantakeitaasta ja lossista ovat reilun puolen vuosisadan takaa, jolloin perheemme kyytipeli, 1950-luvun kuosia edustanut Ford Prefect vei meidät Puutossalmelle vähintään kerran kesässä.

1960-luvun lossit olivat usein ns. kapulalosseja, joiden liikutteluun tarvittiin matkustajien lihasvoimaa. Lossin kuljettaminen tapahtui vetokapulalla ohjausvaijeria kiskoen: nuo metrin mittaiset kapulat olivat yleensä lossivahtien itsensä veistämiä.

Puutossalmelle oli saatu konekäyttöinen lossi tosin jo vuonna 1952. Maanteiden lossikalusto uusittiin kokonaisuudessaan 1970 –luvulla, jolloin valtio tilasi sittemmin Rauma-Repola –konserniin siirtyneeltä Parkano Oy:ltä puolensataa uutta lossia. Tällä operaatiolla vanhat puulossit ja mitä erilaisimmat lauttaviritykset jäivät historiaan. Tätä nykyä maamme lossit kuljettavat vuosittain n. viisi miljoonaa ajoneuvoa ja kymmenisen miljoonaa matkustajaa.

Mutta hetkeksi takaisin rantakeitaalle. Tuota varhain 1960-luvulla alkanutta perinnettä olen jatkanut nyt jo aikuisten tyttärieni ja tyttären lapsien kanssa käytännössä joka kesä, eikä tämäkään suvi tee poikkeusta. Nyt vain odotellaan vesien lämpenemistä ja aurinkoista viikonloppua, jotta päästään eväitten kanssa matkaan. Paluumatkalla saatetaan vielä pysähtyä Koivumäen kartanolle.

 

Turvallisesti lossille:

-Lossille ja siltä pois saa ajaa vastaa, kun se valoilla osoitetaan ja puomit ovat ylhäällä.

-Lossille ajetaan ensin oikeanpuoleiselle, sitten vasemmalle kaistalle tai kuten liikennevalot opastavat.

-Varmista, että ajoneuvosta pääsee poistumaan ainakin toiselta sivulta.

-Lukitse käsijarru, sammuta ajovalot ja pysäytä moottori. Ajoneuvosta saa poistua vasta kun lossi on liikkeellä.

-Moottoripyörien ja muiden kaksipyöräisten ajoneuvojen kuljettajien täytyy huolehtia ajoneuvojensa pystyssä pysymisestä koko matkan ajan.

-Lossilta saa poistua vasta kun punainen valo on sammutettu ja puomi nostettu ylös, tai henkilökunta antaa luvan.

-Tupakointi on kielletty myös ajoneuvoissa.

-Kaasupullojen pääventtiilit esim. matkailuautoissa tulee olla suljettuna koko matkan ajan.

-Varmista, ettei ajoneuvostasi vuoda polttoainetta lossin kannelle.

-Hätätilanteessa toimi henkilökunnan ohjeiden mukaan.

-Vaarallisten aineiden kuljettamisessa noudatetaan viranomaisten määräyksiä.

(Lähde: FinnFerries)

 

Teksti ja kuvat:

Heikki Kokko/perhealbumi

Comments are closed.