Skip to main content

Vallan väärinkäytön tai seksuaalisen häirinnän kohde on vaarassa luhistua henkisesti ja fyysisesti.

Aki Sirkesalo lauloi aikoinaan hittibiisiksi kilahtaneessa Seksuaalista häirintää-kipaleessaan:

 

Hei sisko sisko sisko

 Sä olet kyllä mun makuuni

Ooo sisko sisko sisko

Mut hoidetaan ensin tää duuni

Vastaaja viestejä korvaani sylkee

Faksi nurkassa nakuttaa

Pomo jos tietää se minut nylkee

Kun sihteeri tukkaani takuttaa.

 

Ihminen on seksuaalinen olento ja hyvä niin. Sillä muuten maapallomme olisi autio ja tyhjä. Seksuaalisuudessa on kuitenkin monia kiinnostavia tasoja, eri ikäisenä erilaisia. Seksuaalisena olentona ihminen kehittyy koko ikänsä, mutta tuskin kukaan haluaa tulla työyhteyksissään kohdatuksi seksuaalisena, seksityöläisiä lukuun ottamatta. Töissä kiva kaveri on ihan eri asia kuin hekumallinen hemmo. Hekuma jääköön duunien ulkopuolelle, privaattiin vapaa-aikaan.

Julkisyhteisöissä vallan väärinkäyttöä ja seksuaalista häirintää kokeneet ovat avautuneet ja antaneet haastatteluja julkisesti. Kodeissa tapahtuviin, epäterveisiin vallan väärinkäytöksiin on vaikeampi puuttua.

Valta liittyy muodossa tai toisessa useimpiin työyhteisöihin ja siksi hyvä johtaminen on avainasemassa. Valta luo paineita ja altistaa väärinkäytöksille. Huonosti johdetuissa työyhteisöissä valta voi muuntua mielivaltaiseksi ja nöyryyttämiseksi. Näin on tapahtunut lähihistorian aikajanalla Suomen elokuvateollisuudessa, politiikassa jopa kirkon piirissä.

Onneksi ihmiset uskaltavat jo sanoittaa kokemaansa. Sanoisin, että nöyryyttäjä on usein enemmän  mielenterveyden kohentamisen tarpeessa kuin kohteena oleva uhrinsa. Vallan väärinkäyttäjä ylentää itseään alentamalla muita. Pahimmillaan alistaminen ja nöyryyttäminen on sairaan mielen sadistista käyttäytymistä, joka johtaa uhrin henkiseen ja fyysiseen luhistumiseen. Siksi uhrien ääni on saatava kuuluville.

Vallan vahtikoiria ja sielun riekaleita

Kotvanen on jo kulunut siitä kun elokuvaohjaaja Aku Louhimies oli syytteessä naisnäyttelijöitä nöyryyttävistä työmetodeistaan.  Vieläkin ihmettelen naisnäyttelijöiden vaikenemista työvaiheessa. Siis kun asia oli kuumaperuna. Siis kun, ja jos Louhimiehen metodit olivat nöyryyttäviä. Oliko näyttelijättärien pelko työpaikan menettämisestä suurempi, kuin äänenavaus ja toiminta oikeudenmukaisen ja paremman maailman puolesta.

Ihmisen häpäisemisestä on aina nostettava iso haloo. Jos muut eivät tohdi, niin vallan vahtikoirana median on vainuttava uutisaiheet.

Kesäkuussa nousi Suomen mediajulkisuuden polttopisteeseen seksuaalisesta häirinnästä epäilty, Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman.

Poliittiset kollegat sekä hyväksikäytön uhreja ja ihmisoikeuksia edistävät tahot ovat antaneet jo omia kommenttejaan asiassa. Rydman itse kiistää toimineensa kuten väitetty on. Lisätutkimuksia- ja selvityksiä on tulossa ja hyvä niin. Silti jotenkin tuntuu – onko kyseessä nuoren poliitikon maineen mustaaminen jalkaväli-konsteilla.

Muistan omalta rippikoululeiriltäni tilanteen, jossa rippipappimme ajelutti 15-vuotiasta riparityttöä leiripaikan maaseututeillä. Riparin lähestyessä  loppuaan pappiskyytiä saanut nuori tyttö juoksi itkien leirialueen rantaveteen hukuttautumistarkoituksessa.

Samalla riparilla tapahtui toinenkin kummallinen, luterilaisen kirkon ja rippipappimme uran kannalta kauhea tapaus.

Rippipappimme löysi iltahiljaisuuden jo laskeuduttua tyttöjen majoituspuolelta yhden eksyneen pojan. Rippilampaan vai rohkenisinko nyt, lähes 50 vuoden jälkeen sanoa, uhrilampaan.

Majoituksessa karjahti pastorin huuto kaikelle kansalle juosta niin vikkelästi kuin kintuista kerkiää lipputangon juurelle. Tytöt rivistöön lipputangon toiselle ja pojat toiselle puolelle. Rivistä hän käski tulla esiin rippipojan, jonka oli löytänyt riparityttöjen punkkapiilosta.

Poika hieman huvittuneena astui eteenpäin ja peruutti samantien askeleensa riviin takaisin. Pappi hyppäsi hänen eteensä ja vetäisi hänet, Juudakseksi nimeten, paidan rintamuksesta ja rivistä. Pojan paita repeytyi ja hirveässä ripityksessä riekaleiksi meni varmasti myös lapsuuden uskonsiemen ja 15-vuotiaan pojan sielu.

 

Todista tosiseikat ja mitätöi keksityt valheet

Rippileirillämme oli papin lisäksi kirkon työntekijöinä ainakin nuoriso-ohjaajat ja vapaaehtoisina isoset.

Ainakin minulle jäi muistoihin aika kammottava kokemus papin arvaamattoman aggressiivisesta käytöksestä.

En tiedä vieläkään minkälaista yksityistä sielunhoitoa 15-vuotias riparityttö sai papin kyydissä valoisina kesäiltoina. Toki sitä sielunhoidollisena asiana likkaporukassa kummastelimme, mutta seksuaalinen häirintä ei tullut kyllä silloin vielä mieleenkään.

Tulin valituksi rippipapin taholta loppukesän jatkoleirille Lappiin, johon oli tulossa vain 8 nuorta. Ehkä hyvä, että tuo Lapin leiri ei koskaan toteutunut.

Rippipojan valtakunnan media toi julkisuuteen vuosikymmeniä myöhemmin hyvin opinnoissa pärjänneenä yliopistomiehenä. Häneen juurtui riparilla malli akateemisesta alistajapapista. Myöhemmin elämässä trauma avautui. Työ- ja perhe-elämänsä rinnalla, hän siirsi osan rippipappinsa häpäisyn kohteena aiheutuneista, sielun-ja mielenhaavoista naisystävänsä nöyryyttämiseen ja alistamiseen.  Seuraukset aikuiseksi varttuneen, opinnoissaan menestyneen, entisen riparipojan kohdalla olivat vakavat. Nuoren naisystävän ihmisarvon polkemisesta katkesi yliopistoura ja häkki heilahti.

Oman kirkollisen isoiskoulutukseni alkaessa riparikesää seuranneena syksynä sain kuulla, että papiston edesottamuksiin kirkollista valtaa käyttävä, Tuomiokapituli oli erottanut rippipappimme. Hän muutti asumaan maapallon toiselle puolelle.

Ajattelen edelleen, että yksinvalta turmelee. Se antaa väärinkäytettynä yksilölle mahdollisuuden oman egon häikäilemättömään kohottamiseen  ja toisia kyykyttävään käyttäytymiseen. Se näkyy tanäkin päivänä Venäjän presidentin käskyissä ja toimissa. Hyvää edistävälle demokratialle ja oikeudenmukaisen johtamisen jakamiselle ei ole sijaa.

Seksuaaliseen häirintään ja vallan väärinkäytöksiin pitää reagoida heti. Täytyy todistaa tapahtuneet tosiseikat ja mitätöidä keksityt. Sekä erottaa arjen todellisuus vapaa-ajan fantasioista. On sallittava uhrille ja syytetylle oikeus oman näkemyksen esille tuomiseen. Koetetaan kohdella toisiamme yhtä hyvin kuten toivomme itseämme kohdeltavan.

 

Anu Piironen