Skip to main content

 

– Kuulevatko korvani oikein? Ihanko oikeasti talitintti laulaa titityytä jo tammikuun puolivälissä? Maaliskuussahan tintin pitäisi ääntään availla, niin kuin laulussakin kerrotaan.

Lintujen muutto- ja pesintätilastoissa on havaittu, että lintujen muutto on vuosien kuluessa aikaistunut jonkin verran, muutamia päiviä tai joillain lajeilla viikkojakin. Suurin osa talitiaisista viettää koko talven Suomessa. Tinttien laulun aloittaminen varhain vuodenvaihteen jälkeen selittyy sillä, että kaupunkilinnut asustavat lämpöä tuottavien valojen ja sähkölämmitysten äärillä rakennusten suojissa.

Kun valon määrä alkaa jo hieman lisääntyä, tintit aloittavat soidinääntelynsä. Luonnon säätilalla on kuitenkin yhä merkitystä, sillä kovimmilla pakkasilla linnut vaikenevat ja säästävät energiaansa lämpimänä pysyttelyyn. Aurinko ja suojasää taas yllyttävät laulamaan. Lajitoverit haastavat laulannollaan ottamaan mittaa toisistaan. Toinen koiraslintu alueella saa alueen hallitsijan antamaan ääninäytteensä ponnekkaasti.

Tinttien lisäksi myös varpuset odottelevat aurinkoa ja alkavat sähkölamppujen lämmössä viritellä kevätlaulujaan. Kaupunkialueiden linnut hyötyvät ihmisen toiminnasta myös siten, että ne säilyttävät keräämäänsä ravintoa rakennusten lämpimissä koloissa.

 

Tahdon laulaa riemusuulla sävelmän uuden tään

 

Yhdysvalloissa tutkijat ovat selvittäneet, että ympäristön hiljentyessä myös linnut voivat laulaa hiljaisemmalla äänellä. Suomesta tiedetään entuudestaan, että linnut ovat muuttaneet lauluaan ympäristömelun vuoksi. Yksi lauluaan muuttanut laji on juuri talitintti, jonka perinteinen titityy- laulu on muuttunut tityy- muotoon. Lyhyempi ja iskevämpi tityy- äänne kantaa paremmin taustamelun yli. Se on ollut jo muutaman vuosikymmenen talitinttien vallitseva laulutyyppi.

Etätyön yleistymisen myötä liikennettä on ollut vähemmän. Tämä on vaikuttanut siten, että kaupunkilintujen ei tarvitse laulaa melun yli niin kovaa kuin aiemmin. On siis mahdollista, että citylinnut ottavat maalaisserkkujen tapaan uudestaan käyttöön vähemmän volyymiä tarvitsevan titityy- laulun.

Kaupunkitintit ovat oppineet tityy- laulun ja se, miten kuuluu laulaa, on koodattu lintujen geeneihin. Uuden laulutavan nopea omaksuminen oppimisen kautta vaihtelee lajeittain. On siis mahdollista, että jos osa tinteistä alkaa laulamaan perinteistä titityytä, jo vuoden päästä voi kuulla yhä useampia titityy- talitiaisia.

 

Vaan ei auta suru suuri! Paras lie laulella

 

Kevät on eläinmaailman lemmenaikaa. Oxfordin yliopiston lintututkijat ovat selvittäneet, että talitintti ei hylkää kumppaniaan edes ruoan takia. Rakastumisen sijaan tutkijat käyttävät vähemmän romanttisia syitä selittääkseen ilmiötä. Talitintti tarvitsee kumppaniaan lisääntymisen lisäksi poikasten kasvattamiseen. Sille on lisääntymisen ja energian säästön kannalta järkevämpää jättää yksittäinen ateria väliin, kuin hukata kumppani, ja aloittaa kosiskelu uudestaan. Lintu on jopa valmis sietämään kumppanin parvea, jotta puoliso pysyy lähellä.

Tutkimus toteutettiin mielenkiintoisella tavalla RFID- tekniikan avulla. Eri sukupuolta oleviin lintuihin kiinnitettiin tunniste, joka avasi vain kyseiselle sukupuolella tarkoitetun ruokinta-automaatin. Näin ollen siippa jäi ilman sapuskaa, kun toinen täytti kupunsa. Tutkijat olettivat, että nälkäiseksi jäänyt talitiainen suuntaa automaatille, josta se tietää saavansa ruokaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan linnut pysyttelivät tiivisti yhdessä.

Lintujen älykkyydestä kertoo se, että koelinnut hoksasivat pian käyttää ruokinta-automaatin muutaman sekunnin viivettä hyväkseen. Kun automaatin avaavalla tunnisteella varustettu lintu veti päänsä pois, ehti ruokailuun oikeuttamaton kumppani napata syötävää ennen luukun sulkeutumista.

 

Kaiken talven pula juuri ollut on talista.

 

Tiaisten touhuja voi tarkkailla tarjoamalla niille koko talvikauden ravintoa lintulaudoilla ja ruokinta-automaateilla. Tässä ohjeita eri lajien tunnistamiseen ja niiden suosimiin herkkuihin.

Talitiainen

Talitiainen on lähes jokaisen talviruokinnan vakiovieras. Pähkinät ja auringonkukansiemenet niin kuorellisina kuin kuorettominakin kelpaavat hyvin, eikä talipötkö jää nokkimatta tinteiltä. Syrjäisemmillä seuduilla, missä muita ruokintoja on vähemmän, kelpaa kaura tai ohra yhtä lailla. Talitiainen on hyvin monipuolinen ruokavaliossaan.

Sinitiainen

Talitiaista pienempi sinitiainen on yleistynyt talviruokinnan ja lauhojen talvien myötä. Hentonokkaisena se viihtyy paremmin talilla kuin avaa kuorellisia auringonkukan siemeniä. Pehmeämmät pähkinät sen sijaan maistuvat hyvin. Pirteä sinitiainen ei varastoi ravintoa kuten hömö- ja töyhtötiainen, joten se on talvisin hyvin riippuvainen ruokinnoista.

Kuusitiainen

Pienin tiainen, kuusitiainen on peloton ruokinnan vieras. Se ei yleensä ihmisestä juuri piittaa ja saattaa ajaa isommatkin tiaiset pois talipötköltä. Mustan- harmaan kuusitiaisen tunnistaa paitsi yleisvärityksestä, myös pienestä koosta ja niskan leveästä valkoisesta pystyjuovasta. Kuusitiainen aloittaa laulukautensa jo toisinaan joulun aikoihin. Laulu on inttävä vidjy-vidjy- vidjy-vidjy, muistuttaen talitiaista.

Hömötiainen

Metsän lähellä sijaitsevalle ruokinnalle voi pyrähtää hömötiainen. Kutsuäänestä sen helpoiten löytää, kuulostaen paheksuvalta, vtsjäääh! Hömötiainen on kuusitiaista yleisväriltään vaaleampi, joskin myös vaalean- harmaan sävyinen. Ruokinnalta hömötiainen rahtaa metsään jatkuvasti ruokaa, sillä se varastoi ravintoa pahan päivän varalle kaarnan koloihin ja muihin sopiviin jemmoihin. Siemeniä ja pähkinöitä on helpompi kuskata kuin talia, mutta molemmat maistuvat.

Töyhtötiainen

Töyhtötiaisen huomaa helpoiten äänestä:prrl – prrl! Pirteä kutsuääni kantaa kauas. Töyhtötiaisella on nimensä mukaisesti päässä sojottava töyhtö ja laji onkin kenties sympaattisimman näköinen. Ruokinnalla töyhtötiainen on kuitenkin monin paikoin harvinaisuus, sillä töyhtötiainen vaatii metsän välitöntä läheisyyttä. Se on pinttynyt paikkalintu, joka karttaa aukeiden ylitystä. Siksi töyhtötiaisia viihtyy vain harvoilla ruokinnoilla. Talipötkö on mieluista ruokaa, joskin töyhtötiainen varastoi hömötiaisen tavoin ravintoa metsään.

Pyrstötiainen

Syksyisin vaeltavia pyrstötiaisia saattaa toisinaan jäädä talveksikin. Tällöin pyrstötiaisen voi saada ruokinnalle mehevällä talipötköllä. Samaan pötköön voi lehahtaa koko parvi kerralla! Kokovalkoinen pää ja valkoinen yleisväri saattaa tuoda mieleen äärimmäisen harvinaisen valkopäätiaisen, älä siis sekoita näitä keskenään. Pyrstötiaisella on huomiota herättävän pitkä pyrstö, mikä näkyy myös lennossa. Ääni on kirkas ja herättää huomiota.

 

 

Teksti: Pirjo Kiiski
Kuva: Kalle Lillinen

Lähteet: is.fi/tiede, yle.fi/tiede, tringa.fi

Otsikot: Matti Hela; Tiaisen konsertti